105. Klinikkareissu

Noniin, nyt on siis klinikkareissu takana. Lähdettiin eilen aamulla Nasun kanssa Laukaaseen. Siellä sitten tutkittiin ensin sitä ontumisen syytä, ensin juoksutin liinassa hyvin vauhdikasta ponia, sitten taivutukset, röntgenkuvat ja siihen tulokseen tultiin, että vika on etujaloissa. En sen tarkemmin tiedä, että mitä niissä oli. Etusista sitten piikitettiin vuohisnivelet, ja oikeasta jalasta myös kavionivel. Keksittiin siinä myös, kun Nasu oli valmiiksi rauhoitettu, niin saatiin samalla reissulla myös raspattua, rokotettua ja mitattuakin, sekä leikattua korvakarvat! Poni on nyt sitten virallisesti 145cm korkea :) Ja jos mietitte noita korvakarvoja, niin Nasu ei anna koskea korviinsa, joten niiden leikkaaminen on hitusen hankalaa. Mutta nyt, kun neiti oli rauhoitettu, toimenpide oli helppo tehdä.

Saatiin ohjeet ponin liikutukseen, nyt sillä on viikko lepoa/kävelyä, sitten viikko sileällä ennen kun saa taas alkaa hyppäämään. Eli kahden viikon hyppytauko luvassa. Mutta onneksi vain sen aikaa, ettei pidempään. Nasu muuten käy ensi maanantaina myös hieronnassa, kun sen lavat (?) on jumissa. Saadaan toivottavasti sekin sitten hoidettua.


Oho, melkein unohdin maanantaisen välikohtauksen Annin kanssa. Olin ponia sisälle tuomassa, kun huomasin että sillä on vaaaltava haava toisessa etusessa, josta tulee hirvittävän paljon verta. Ensimmäinen ajatus oli, että soitan hätänumeroon. Olin melkein jo 112-numeroa näpyttelemässä, kun tajusin, että ensin pitää ilmoittaa äitille. Se ei kumminkaan vastannut, joten päätin puhdistaa haavan itse. Hysteerisenä heitin ponit talliin, ja lähdin hakemaan vettä. Juoksin autotalliin, täytin ämpärin ja juoksin takaisin talliin, niin että puolet ämpärissä olleesta vedestä loiskui lattialle. Siiten putsasin ponin haavan. Kun olin 10 litraa vettä siihe tallin käytävälle kaatanut, ja uskoin että haava on puhdas, tajusin, etten voi ponia laittaa karsinaan, ettei haavaan mene likaan. Silloin iski paniikki. Mutta yhtä nopeasti keksin myös idean: meillä on satulahuoneessa edellisitä asukkailta jäänyt ensiapupaketti, ja nappasin sieltä sitten ensiapusiteen, jonka kieritin ponin jalkaan. Haava oli peitetty, huh.

Joo, tuo oli minun käsitykseni tapahtumasta. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee ja tietää, haava oli vain pieni pintanaarmu, ja vertakaan ei ollut tullut paljoa. Mutta olen Annia kohtaan niin ylihuolehtivainen, että tuommoinenkin on katastrofi, paniikkokohtaus iskee. Kun poni ontui viime talvenaa muutaman viikon, se oli suunnilleen maailmanloppu :D Eli ei ollut tuossakaan hätää, kun äiti tuli niin laitettiin siihen jotain terramyciniä tai jotain sellaista, ja kaikki okei. Anni liikkuu nätisti, ei onnu tai edes aro jalkaansa.

Tästä tuli nyt tämmöinen sairaskertomus, mutta eipä nyt ole muuta tapahtunutkaan. Laitoin nyt sen sunnuntain kisavideon latautumaan, se tulee sitten edelliseen postaukseen, kun on latautunut.