186. LOMA!

Vihdoin, vihdoin, vihdoin meilläkin alkoi hiihtoloma! Olen ihan lomafiiliksissä jo nyt, ihanaa kun ei tarvitse mennä yli viikkoon koulun lähellekkään. Tätä on kyllä odotettu jo monta viikkoa, olen laskenut, kuinka monta tuntia pitää vielä istua koulussa ennen lomaa, ja nyt odotus palkittiin ja päästiin viimein vapauteen.

meillä oli mustikan ja kameran kanssa vähän omaa kivaa 

Tiistaina meillä oli taas Nasun kanssa estevalkku. Te olette varmaan jo ihan täynnä valkkuvideoita, kun näitä tulee nyt aika paljon, mutta kun ei oikein ole mitään muuta postattavaa. Tällä kertaa laitoin videoon ihan kaiken, mitä tehtiin tunnilla (tai no alusta jäi pari verkkahyppyä, koska äiti tuli kuvaamaan vasta kun oltiin aloitettu). Tehtiin aikalailla samoja juttuja kuin viime kerrallakin, esteet oli samankokoisia ja meni yhtä hyvin. Nasu oli tosi rohkea, pari kertaa hyppäsi vaikka toin huonosti. Yksi kielto tuli, mutta se oli täysin minun vika, kun jäin taas vaihteeksi vaan pidättämän, mutta muuten jäi superhyvä mieli!

tämän takia saatte vain videoita valkuista...

Anni on ottanut tämän viikon rennommin, oikeastaan lomaillut melkein koko viikon. Meille nimittäin sattui pieni onnettomuus viime sunnuntaina. Yritän tiivistää tämän mahdollisimman lyhyeksi, mutta olen siinä tosi huono...
En ole tainnut kertoa, että tilattiin jo jonkun aikaa sitten hiihtoratsastusvaljaat Annille, ja ollaan niitä on muutaman kerran kokeiltu. Minä olen aina ennen ratsastanut, mutta halusin käydä kokeilemassa myös hiihtämistä, joten äiti meni ponin kyytiin. Alkuun meni tosi hyvin, mutta kun oltiin menty ehkä kolme kilometriä, Anni alkoi punkea tien sivuun. Meillä on tiet aurattu liian leveiksi monesta paikasta, ja kun Anni sitten hyppäsi reunaan, se putosi alas kun maa petti sen jalkojen alta.

Ihan kuperkeikkaa Anni ei tehnyt, mutta lähellä oli. Poni kompastui edestä, äiti tippui ja sitten Annin tasapaino petti ja se kaatui kokonaan. Se oli kieltämättä aika pelottavan näköistä katsoa sieltä takaa. Jämähmetyin vaan paikalleni, mutta aika nopeasti toivuin ja käänsin sukset Annin ohi, etten minäkin vielä olisi vetänyt siihen samaan kasaan. Anni oli jo nousemassa ylös, ja nappasin sen kiinni, ettei se karkaisi, vaikkakin Anni ei ole kyllä ikinä karannut tippumisen tms. jälkeen, mutta ei sitä koskaan tiedä. Äitikin pääsi ylös, ja tarkastettiin että mitä kävi. Löydettiin molemmista takasista ihan pienet hokinpolkemat, ja sitten etusesta, ihan ylhäältä kainalon alta vähän isompi haava, mutta kaikki jalat oli silti tallella. Anni säikähti tietysti vähän, mutta yllättävän rauhallinen se silti oli, toisin kuin minä...

isompi haava ensiavun jälkeen

Kun päästiin tallille, putsattiin haavat. Ukki sanoi, että se isompi haava on tullut kahdesta hokinreiästä. Äiti leikkasi karvat siitä pois ja laitettiin vielä kylmät kaikkiin jalkoihin. Uhhuh, ette kyllä usko mikä paniikki mulla oli, Anni on kumminkin mulle niin tärkeä. Mitään jälkioireita ei onneksi ponille ole tullut tähän mennessä, haavat on parantuneet tosi hyvin, eikä poni ole ontunut. Säikähdyksellä siis toivottavasti selvittiin! :)

Nyt meillä tosiaan on loma, ja en halua sitä kokonaan käyttää koneella istumiseen, joten voi olla, että nyt tulee pientä postaustaukoa. Jos kumminkin innostusta tulee, niin teen ehkä jonkun postauksen, ja tiistaina olisi taas estevalkku mutta en taida enää tehdä lisää näitä samanlaisia postauksia, ettette ihan kyllästy. Mutta nyt, hyvää lomaa kaikille kenellä se vasta alkaa, ja niillä, joilla on ollut jo, toivottavasti teillä oli kiva loma!

170. Ponienvaihtopäivä

Tästä tulee nyt vaan tämmöinen pikapostaus eiliseltä, kun ollaan lähdössä hyppäämään Annilla. Vaihdettiin siis Roosan kanssa poneja niin, että Roosa meni Nasulla ja minä Annilla. Aamulla kun herättiin, tai no ei se kyllä enää aamua ollut kun nukuttiin niin pikään, lähdettiin Nasun kanssa maneesille.

Roosa kertoo: Aluksi lähdin hakemaan ponia avuille tekemällä käynti- ravi- pysähdys siirtymisiä ja taivutteluja sisään ja ulos. Nasu ei toiminut kovin hyvin alussa. Ravailin ja laukkailin veryttelyksi ympyröillä, ja yritin saada Nasun rennoksi. Laukan jälkeen yhteistyömme alkoi pikkuhiljaa toimia jo vähän paremmin. Pikkuhiljaa Nasu rupesi menemään hetkittäin tosi hyvin. Jatkoin taivutteluja, joita tein jo alussa, ja nyt poni meni paaljon paremmin. Loppua kohden Nasu liikkui aika hienosti, varsinkin laukassa. Lopuksi annoin Nasun ravailla pitkällä kaulalla ja venyttää eteen alas.

Suunnitelmat sitten vähän muuttuivat, en mennytkään ratsastamaan Annilla kunnolla, vaan lähdettiinkin vetämään pulkkaa! Aluksi Annia vähän jännitti, että hyökkääkö se pulkka kimppuun mutta kun sitten pääsi menemään kovaa niin se unohtui. Minä siis ratsastin kokoajan, mutta kyytiläinen vaihtui moneen kertaan. Kuskattiin ensin pihatiellä pienempiä pulkassa. Lopuksi sitten kaivettiin autotallista stiga, ja käytiin vielä Roosan kanssa tiellä vähän pidempi lenkki, mentiin kyllä aika vauhdikkaasti!

Mutta aina ei vaan onnistu...

Tuleeko näitä postauksia jo liian usein ja paljon, kun olen nyt joka päivästä tehnyt erikseen? Ja onko kuvia sopivasti vai liikaa? :)

53. Hiihtoratsastusta!

Tänään kokeiltiinkin Annilla hiihtoratsastusta! Laitettiin kaksi liinaa kiinni satulaan, liinojen päät äitin käteen, minä selkään ja äiti suksille. Alkuun poni oli vähän ihmeissään ja mietti, että mitä tuolla takana tulee, mutta unohti sitten kun lähdettiin ravaamaan. Ainoastaan vastaantuleva trakrori, jolla oli lumilinko perässään, aiheutti pienen jumituksen ja järkyttyneen ponin, mutta matka jatkui. Laukkakin sujui siihen asti hyvin, kunnes piti jarruttaa. Ja kun se ei ollut Annin mielestä hyvä idea, se päätti vähän ruveta poikittamaan. Kaikkihan sen ymärttä, että kun poni poikittaa se näkee taakseen, missä tulee suksilla äiti, jolla on myös laskettelukypärä ja -lasit päässään. Ponin pienessä päässä se on yhtä kuin avaruusolio. Isot silmät ja pallopää, vai mitä? No, siitähän poni järkyttyi vähän lisää, ja onneksi ei meillä päin poliiseja liiku, sillä oltaisiin varmaan saatu ylinopeussakkoja, ja varmaan kasa muitakin sakkoja. Sain kumminkin ponin pysähtymään, ja siitä kotiin matka meni tosi hyvin!

Kotona jätettiin äiti ja liinat pois, ja kävin kävelemässä koululla. Sititä tuli matkaa yhteensä kilometri. Sen jälkeen kokeiltiin vielä laittaa pulkka perään, ja käveltiin pulkankin kanssa pihatie päästä päähän. Kukaan ei kyllä vielä ollut pulkan kyydissä. Eiköhän me Annista vielä pulkkaponi saada (:

videolta, laatumitämahtavin