97. Perusteellista postailua

Noniiiin olen ahertanut koneen ääressä pitkin iltaa, ja nyt sain vihdoin valmiiksi tämän postauksen! Kirjoitin oikein tarkasti molempien ponien ratsasteluista, ja tässä on tulos (:


Nasun kanssa siis lähdettiin kohti TK:ta ja aluevalmennuksia yhden aikaan, valmennus alkoi kahdelta. Ponin varustamisen jälkeen verkkailin sen hyvin kaikissa askellajeissa, ja tutustuttiin hurjan jännään maneesiin. Ollaan oltu siellä siis viimeksi vajaa kaksi kuukautta sitten, ja siksi kaikki oli ihan uutta Nasun mielestä :D Alkuverkoiksi sitten Sannan tullessa tehtiin ravissa avoja molempiin suuntiin, aina pitkä sivu, siitä keskihalkaisijalle jonka jälkeen vaihdettiin suunta, ja sama juttu toiseen suuntaan. Ja luojan kiitos oltiin oltu torstaina kouluvalkussa (en siitä nyt kerro enempää, kun että tehtiin paljon avoja, ja aluksi ne oli jotain aivan järkyttävää, oli työ saada ne sujumaan) sillä muuten mikään ei olisi onnistunut. Laukassa tehtiin temponvaihteluita, jotka sujui superhyvin, Nasu oli herkkä ja laukkaa sai säädeltyä miten halusin.

Aloitettiin hyppääminen puomi-ristikko-puomi tehtävällä, johon tultiin sisään ravissa. Se meni ok, oikeassa kierroksessa tuli joka kerta vasemmassa laukassa alas, mutta muuten hyvä. Sitten mentiin jumppasarjaa, kavaletti-puomi-ristikko-puomi-pysty-puomi-okseri-puomi-okseri-puomi-kavaletti. Siihen tultiin aluksi liian hitaasti sisään, mutta viimeisillä kerroilla sujui jo nätisti. Nasu vain ajautui joka kerralla oikealle, ei paljoa, mutta kumminkin.

ratapiirros (en jaksanut värkätä sitä jumppasarjaa tuohon, siksi vain teksti)

Lopuksi tultiin vielä radan pätkä (tulkitkaa yllä olevaa ratapiirrosta) jossa tultiin punaiselta muuriokserilta pinkille pystylle, vähän lyhyt viisi laukkaa, siitä ympäri ja musta pysty, ja sitten okseri-pysty sarja. Sen jälkeen vaihdettiin suunta, ja sama takaisin päin, paitsi tuo pinkki pysty-muuriokseri linja tultiin neljällä laukalla. Mokasin muutaman etäisyyden, lähdettiin aika kaukaa, mutta muuten ihan hyvin. Tempo olisi ehkä hitusen reippaampi ja terävämpi voinut olla, kun videolta katsoin, mutta päästiin rata, ja oikeastaan koko tunti ilman kieltoja tai suurempia virheitä, Nasu oli hieno!

Anni taas oli tänään Nasun vastakohta. Lähdettiin käymään maneesilla, ja jo kun talutin ponia sisälle, huomasin että se suunnittelee jotain. Se pistikin suunnitelmansa käyntiin heti kun lähdettiin pihasta. Varmuuden vuoksi talutin pihatiemme puoleen väliin asti, ennen kun hyppäsin kyytiin. Heti siitä neiti päätti lähteä ravaamaan monte-ravia eteenpäin. Sitten yhtäkkiä- stop, ja meinasin melkein tulla kuperkeikalla alas. Anni oli järkyttynyt näkemästään lumikokkareesta! Ensin se tuijotti sitä, ja kun yritin patistaa sitä eteenpäin, poni alkoi pyöriä ympyrää. Kun napautin raipalla, se alkoi pomppia pystyyn. Lopulta se suostui hyvin loukkaantuneena kävelemään kauhean kokkareen ohi.

Maneesin parkkipaikalla show vaan jatkui. Siellä oli kuralätäköitä, jotka oli vähän jäässä, ja suoraan sanoen mentiin parkkipaikan yli kahdella jalalla. Kun päästiin maneesiin, alkoi se todellinen taistelu. Kulmissa oli mörköjä, kavaletit syövät valkoisia pikkuponeja, ja taivastakin pitää vahtia ettei se romahda niskaan. Ponin mielestä oli hauskaa säikytellä kaikki hienot kouluhepat ryntäämällä pukkilaukkaa maneesin toisesta päästä toiseen. Minusta se ei ollut erityisen hauskaa, eikä varmaan niistä kouluratsastajistakaan :D Pitkän sodan jälkeen Anni suostui rauhoittumaan, ja pystyin tekemään mitä olin ajatellutkin. Tarkistin kaasun, toimii! Sitten jarrut, ei toimi. No, se oli arvattavissa ;)

Kotiin päästiin sitten nätisti, ja kaikki muukin, kunnes olin laittamassa ponia karsinaansa. Nasu ja Kerttu oli siis vielä ulkona, tarkoituksena oli mennä hakemaan ne, kun olin saanut Annin pois alta. Mutta sitäpä neiti ei hyväksynyt, vaan kun olin sulkemassa sen ovea, se livahti ulos. Ja juoksi täyttä kyytiä tarhaansa, missä se sitten kiltisti odotti muiden kanssa, että tulisin hakemaan sisään. Ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aloin siinä miettiä sitten kaikkia kommelluksia, mitä meille on Annin kanssa käynyt, ja voi että nauroin, ja itse asiassa naurattaa vieläkin :D Tippumisia, karkailua jääräpäisyyttä, mutakylpyjä, mahalaskuja... Lista jatkuisi loputtomiin.

Tallissa sain Annista lisää naurun aihetta. En muista, mitä menin karsinaan tekemään, mutta poni oli heti että "anna namia hetiii". Päätin höynäyttää sitä vähän, kun se oli kiusannut minua koko päivän, ja laitoin kädet nyrkkiin, niin kuin siellä olisi jotain. Poni nuuhki käsiäni, tökki niitä, mutta kun se ei toiminut. Silloin Anni sai idean, ja yritti näyttää siltä kun sitä ei kiinnostaisi. Ja siinä se sitten seisoi, korvat lurpallaan ja vilkuili käsiäni. Ei se kauaa kestänyt, vaan tuli pian taas kysymään namia. Voi että kun mulla on hölmö poni! Toivottavasti se käyttäytyisi paremmin huomenna siellä kisoissa.. :D