92. RCOH alue/kansallinen

Iloisia kisauutisia taas luvassa (: Oltiin eilen Riding Club Ohenharjun alue/kansallisissa estekisoissa molemmilla poneilla, Annilla hyppäsin 90cm ja Nasulla sen lisäksi myös metrin. Kaikki kuvat ovat sitten Tiia Suomalaisen kuvaamia, tästä Tiian kuvasivuille (:

Lähdin Nasulla kolmantena, eli ennen Annia. Verkassa poni oli ihan hyvä, hypyt ei ollut parhaasta päästä, mutta yli mentiin joka kerta. Lähdin sitten radalle, ja poni kiihtyi heti. Ensimmäisen esteen jälkeen otin pidätteen, mutta hei, se ei mene läpi? Nasun pää vaan nousee ylös ja vauhti kiihtyy, ja silloin huomasin, että meiltä jäi martingaali! Radasta voin sanoa, että se oli aika hirveä, epäsiisti ja poni kaahasi ja pukittikin yhdessä välissä. Uusinnassa en saanut käännettyä melkeimpä mistään, mitä olin ajatellut, kun Nasu meni senverran kovaa, etten kerennyt. Saatiin kumminkin 0/0.

Annilla olin sitten seuraavassa verkkaryhmässä, ja verkka menikin ihan normisti. Kaksi ekaa estettä sujui, mutta toisen jälkeen aloin säätämään jotain laukan kanssa, ja se kuoli täysin kaarteessa, jolloin seuraava puomi tuli mukaan. No, ei voi mitään, joskus käy näinkin, ja oli ihan oma moka, Anni pystyy kyllä ihan hyvin hyppäämään ristilaukassakin, turha niitä on yrittää vaihtaa, varsinkaan juuri ennen estettä. Loppurata meni silti hyvin, poni oli tosi innoissaan.

Nasulla olin sitten siinä 90cm toinen, vaikka rata meni miten meni. Palkintojen jaossa Nasu ei olisi yhtään jaksanut seistä paikallaan, ja pyöri ja hyöri miltein kokoajan. Anni on aina niin rauhassa palkintojen jaoissa, että multa meni melkeen hermo Nasuun. Tuossa palkintojenjakokuvassa meidän ilmeet kertovat kaiken!

Metrin rataa kävellessä mietin jo vähän, että kannattaako tämä nyt sittenkään. Luokkahan oli kansallinen, joten se oli sekä minun ensimmäinen metri että kansallinen. Ratakaan ei ollut helpoimmasta päästä. Verkassa poni oli kumminkin ihan huippu, hypyt onnistui joka kerta hyvin, ja hallinta oli jo huomattti parempaa kuin edellisessä luokassa.

100cm verkka

Lähdin luokassa neljäntenä, ratsukoita oli yhdeksän. Viisi ponia, ja neljä suokkia. Kun minä lähdin radalle, ei ollut tullut yhtään nollarataa, ja se jännitti sitten kaksinkertaisesti, koska meitä ennen oli mennyt jo hyviäkin poneja. Laitoin sitten laukan rauhassa kuntoon, ja suunnistettiin kohti ensimmäistä estettä. Ja voi miten paljon mä rakastan sitä ponia! Kaikki lähestymiset, kaikki hypyt, ihan kaikki meni täydellisesti. Ponnistuspaikat sopi ihan kuin itsestään, ja tahti pysyi koko radan tasaisena. Päästiin nollilla maaliin, ja sen jälkeen en tiennyt, pitäisikö miun itkeä vai nauraa, ja päätinkin sitten tehdä molempia samaan aikaan, hmm..? Mutta joka tapauksessa, se oli luokan ainoa nolla, joka siis luonnollisesti tarkoitti, että voittohan se sieltä tuli!

Kisat sujuivat siis melkeimpä täydellisesti, poneihin en olisi voinut olla tyytyväisempi, mutta itsessäni oli sitäkin enemmän parantamisen varaa. Seuraavat kisat on sitten Tahkolla 31.3, sitä ennen treenaillaan ahkerasti!