225. Kerran esteponi, aina esteponi

Eilen illalla lähdettiin Annin, äitin ja Veetin kanssa maneesin kentälle hyppäämään. Minä ratsastin, Anni hyppäsi, äiti oli esteiden kantajana ja Veeti kuvaajana. Hehheh, tosin Veeti kyllästyi aika nopeasti ja lähti kotiin, joten äiti on kuvannut nämäkin kuvat ensimmäistä lukuunottamatta. Ei oltu vähään aikaan taas hypätty Annin kanssa "kunnolla", ollaan vaan menty ilman satulaa yms. pientä kivaa, joten oli kiva päästä oikeasti hyppäämään!

Laitettiin kentälle vain pysty ja okseri perus 17m linjalla. Verkkasin Annin nopeasti, ja se oli ihan hyvä. En viitsinyt paljoa verkkailla, että pieni poni jaksaisi hypätäkkin lämpimällä ilmalla. Aluksi tultiin kavalettia ympyrällä molempiin suuntiin, ja sitten linjaa ristikkoina. Anni oli reippaasti menossa, mutta pysyi silti hallinnassa. Esteet nousivat tasaiseen tahtiin, ja tultiin linjaa molemmista suunnista ilman mitään ongelmia. Oikeastaan Anni oli ihan superhyvä! Välillä se lähti ekalle esteelle rynnimään, ja sen takia oli tosi vaikea katsoa paikkaa, joten muutamia hassuja hyppyjä tuli. Linjan välin se tuli kuitenkin aina hienosti, ja toinen este meni melkein poikkeuksetta nätisti. Oman istuntani kanssa oli taas vähän ongelmia, unohdin kokonaan keskittyä siihen, joten aika kauniisti taas keikun tuolla ponin selässä... Mutta kun on niin vaikeaa!

Lopuksi äiti nosti esteet n. 80-90cm, ja tultiin ne vielä pari kertaa. Silloin Anni sitten oikeasti hyppäsi ihan mahtavasti, se tuli hyviin paikkoihin ja meni helposti yli, okseristakin. Olin tosi ylpeä ponista, se on vaan niin paras ♥ Nyt, kun ollaan hypätty, on mennyt joka kerta silleen "ihan hyvin"-fiiliksellä. Anni on ne pienet esteet hypännyt hyvin eikä kieltänyt, mutta tuntui silti, että jos esteitä nostaisi enemmän, niin sitten tökkäisi. Varsinkin oksereilla tämä tunne vahvistui, ne on aina ollut meille vaikeampia, ja niille tuli ennen enemmän kieltoja. Eilen kumminkin millään kerralla ei ollut merkkiäkään kieltämisestä tai epäröinnistä, meillä kummallakaan! Päinvastoin, tuntui siltä, että Anni olisi hypännyt isompaakin. Voitte uskoa, etten ole pitkään aikaan ollut niin iloinen ratsastuksen jälkeen kuin eilen! :)

mihis se myötäys jäi..?

En saanut synttärilahjaksi Suomelle mm-voittoa, vaikka sitä toivoinkin. Ei saatu edes pronssia. Sain silti parhaimman lahjan mitä voi kukaan ikinä saada, ja sain sen Annilta. Se antoi lahjan, mitä ei voi ostaa rahalla. Anni teki minut iloiseksi.