206. Pikkupomppuja ja shettisratsastelua

Jee, nyt alkaa oikeasti näyttää siltä että kevät tulee! Nyt tänään aamulla auringossa mittari näyttää yli +20, tosi lämmintä. Nyt kumminkin päätin tulla nopeasti teille kirjoittelemaan eiliseltä, ennen kun lähden ulos. Lupasin Ellalle että lähdetään ratsastamaan Taikalla hetkenä, jolloin aurinko paistaa ;)

Taikalla ratsastamisesta puheenollen, minäkin olen nyt muutama kerran kiivennyt sen kyytiin. Heti alkuun sanon, tiedän että olen aivan liian pitkä Taikalle. Painon puolesta pystyn sillä kumminkin ihan reilusti mennä, joten poni ei siitä kärsi, vaikka minä siellä selässä käynkin. Ja en ratsasta paljoa tai pitkiä aikoja muutenkaan. Jos silti joku vielä haluaa asiaa kommentoida, niin sanon suoraan että en vastaa niihin kommentteihin, koska asian tässä jo selitin.

Eilen siis lähdettiin äitin ja Nasun kanssa maastoon taas. Taikallahan ei ole paljoa ratsastettu, mutta nyt se osaa jo melko hyvin pohjeavut, ravi sujuu jo tosi hyvin! Laukka ei sitten olekkaan yhtä helppoa, yleensä sitä nostaessa Taika pukittaa helposti. Ei olla kumminkaan laukkaa paljon menty, kun vielä pitää mennä pelkästään maastossa, mutta pari onnistunuttakin nostoa ja laukka-askelta ollaan saatu. Voi vitsi on tosi hassua mennä shettiksellä! Huomaa, kun olen niin pitkä, että jalat menevät tosi helposti kipeiksi. Mutta silti, Taikalla on tosi ihana mennä, se on semmoinen pieni karvainen pallo :3 On kumminkin aina helpottavaa sen jälkeen mennä taas tuttuun ja turvalliseen ison ponin selkään, loppujen lopuksi se on tosi paljon helpompaa!

Eilen siis käytiin vajaan puolen tunnin lenkki, alkumatkan minä menin Taikalla ja äiti Nasulla. Taika oli taas paljon parempi kuin viime kerralla, reippaampi ja totteli pohjetta paremmin. Muutama pukki tuli kyllä ennen laukannostoa, mutta shettis on aina shettis ;) Lopuksi sitten päätettiin vaihtaa poneja, minä menin Nasun selkään ja äiti talutti Taikan kotiin, palkinnoksi kun se meni niin hyvin. Nasu taas ei ollut ihan yhtä kiltisti kuin Taika, koska kun Taika meidän edellä lähti ravaamaan, Nasu vähän villiintyi ja veti mukavan pukkisarjan siinä tiellä... Onneksi en tippunut tällä kertaa!

Illalla sitten suunnattiin vielä maneesille, tarkoituksena käydä hyppäämässä Annilla. Sitä ennen äiti kieritteli kotona ponilta hokit pois, päästiin heti kesäkengissä pomppimaan. Sitten kävelin Annilla maneesille, kun äiti ajoi sinne autolla edeltä rakentamaan esteitä.

Laitettiin vaan muutama este, toiselle pitkälle sivulle ristikko ja toiselle kavaletti-pysty-okseri sarja. Anni ei ollut ennen tätä hypännyt melkein kahteen kuukauteen, joten otettiin tosi rauhassa ja mentiin vaan pieniä esteitä. Lisäksi maneesin toisessa päässä oli ponin mielestä mörköjä, eikä sinne voinut mennä. Verkatessa Anni toimi silti kivasti ja oli tosi rauhallinen. Meillä on nyt vähän ongelmana, että poni painuu helposti kuolaimen alle. Anni on aika ollut sellainen "rullautuja", mutta sitä pitää nyt alkaa korjailla enemmän.

Hypyt näkyvät kaikki tuossa videolla. Aluksi mentiin molempiin suuntiin ristikkoa, ja sen jälkeen sarjaa. Korkeimmillaankin esteet olivat n. 70cm. Mutta Anni oli ihan superhieno! Se oli tosi innoissaan, ei kieltänyt kertaakaan ja molemmilla oli tosi kivaa. Muutaman kerran etäisyydet ei ihan osunut, tultiin helposti tosi lähelle ja kerran jäätiin kauas. Silti jäi hyvä fiilis, Anni oli paras! ♥ Ei aina uskoisi, että poni on jo 20vuotias. Ja joo, video on lopuksi aika, ömh, laadukas, mutta eiköhän siitä silti ponin erota... ;)

Tästä on nyt hyvä jatkaa eteenpäin. Oli kyllä ihanaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään, viimeksi pääsin pomppimaan Nasun kanssa juuri päivää ennen sitä onnettomuutta, josta on jo viisi viikkoa. No, toivottavasti Nasunkin kanssa pian hyppimään, jos se nyt paranisi nopeasti ja ilman ongelmia.. :)