73. "Minä olin leentäjän poika, lähes sankari siis itsekin!"

Eilen olin hyppäämässä valmennuksessa molemmilla. Annillahan en ole ollut kolmeen kuukauteen valmennuksessa, ja maneesissakaan ei oltu käyty kahteen viikkoon, niin verkka oli jotain niin järkyttävää. Poni jyräili ympäri maneesia, ei kuunnellut yhtään pidätteitä ja säikkyi kaikkea. Aloitettiin menemällä kahta kavalettia kaarevalla linjalla, olisikohan se ollut 13m välillä, ja siihen siis neljä askelta. Ne meni ihan hyvin, ja alkuhypytkin meni nätisti, poni vaan kuumui vähän. Tehtiin muutama kolmen-neljän esteen tehtävä siinä, Annia jännitti este, jossa oli pilvi alla, ja siihen tökkäsi kerran, mutta muuten meni hyvin. Mutta sitten tuli kuvioihin neljän esteen sarja, pysty-okseri-okseri-pysty, joka välissä 6,2m. Tultiin tosi hyvin sisään, eka este meni hyvin, mutta sitten poni veti liinat kiinni niin vauhdilla että lensin, ja romutin samalla koko esteen tolppineen.

Sen sarjan kanssa saatiin tehdä töitä, Anni ei erityisemmin ihastunut siitä, mutta pitkän yrityksen jälkeen neiti suostui ylittää jokaisen esteen, tosin otti joka väliin kaksi askelta, vaikka se 6,2m on jopa vähän ahdas väli yhdelle laukalle. Lopputunti meni sitten tosi hyvin, tultiin muutama lyhyt tehtävä, esteet ei ollut multimegajätti-isoja, n. 80cm, korkeimmillaan 90cm. Mutta ei kieltänyt tms. lopputunnista, jarrut vaan oli kokoajan hukassa. Ei ollu Annin parhaimmistoa, ei todellakaan... Toivottavasti on parempi sitten sunnuntaina siellä kisoissa. Tosin taisi viimeksikin ennen kun lähdettiin sinne Kuvansiin, niin meni edellinen valkku suoraan sanoen surkeesti, silloinen valmentajamme Jukka oli suunnilleen juoksutusraipan kanssa räimimässä meitä yli jumppasarjasta, mutta silti tuli voitto ja kakkonen.

Ja kerrankin oli niin, että Nasu oli parempi kuin Anni! Nasu hyppäsi tosi nätisti, mentiin samoja juttuja kuin Anninkin kanssa. Mulla on nyt ollut sitä ongelmaa, että pidän ohjia liian kireällä, kun poni on ollut niin villinä, ja tänään korjailtiin paljon sitä. Sama neljän esteen sarja koitui kohtaloksi tosin myös Nasun kanssa, pysähtyi kerran ekalle osalla ja lensin hienosti alas! Poni kielsi toisenkin kerran, sille pilviesteelle, mutta silloin sain otettua puomista kiinni, ja Nasu heilautti minut takaisin satulaan. Enemmiltä kielloilta vältyttiin, poni pelasti mut muutaman kerran, mitä ei ole ennen tehnyt, ja olin tosi tyytyväinen siitä (: Hypättiin lopuksi vähän isompiakin, n.100-105cm, ei ongelmia niissäkään! ♥

Laskeskelin tässä että olen viikonlopun jälkeen tippunut 5kertaa :o Toivottavasti Nasu olisi nyt näissä kouluvalmennuksissa kiltisti, etten niissäkin putoa. Olen tosin kyllä aika tottunut  putoaja, vanha vuokraponini Into nimittäin oli varmasti yksi maailman tuhmimmista poneista. Se lennätti minut alas melkein joka kerta kun ratsastin, mutta silti se oli ja on edelleen yksi lempiponeistani. Sillä oli monia pahoja tapoja, joista yksi oli se, että se lähti taluttaessa viilettämään johonkin ruohotupsulle, ja sitä ei pysäyttänyt kukaan, en minä, ei äiti, ei tallinomistaja, ei palomies. Joo, kaikki nämä olen omin silmin nähnyt.

tyyyylikästä taas vaihteeks

Nyt te ootte muuten ollut tosi aktiivisia tämän kommentoinnin suhteen, kiitoksia siitä ♥ On tosi palkitsevaa jos joku jaksaa kommentoida postauksia, kysyä jotain, tai kertoa jotain mikä häiritsee tai on huonosti blogissa ylipäätään.