65. Ehkä se siitä taas lähtee sujumaan

Huomattavaa parannusta, onneksi! Molemmat ponit käyttäytyi eilen paljon paremmin kuin toissapäivänä.

Nasun kanssa lähdettiin maneesiin. Ajattelin, että kun siinä taluttamisessa on senverran parantamisen varaa, että talutan molemmat matkat. Mutta kun lähdin taluttamaan, poni ei yhtään temppuillut ja höseltänyt, vaan käveli sulosen viattomana korvat hörössä siinä vieressä, niin hyppäsin selkään ja ratsastin loppumatkan. Maneesissa työskenneltiin käynnissä ja ravissa, aluksi siirtymisiä, ja sitten aloitettiin ympyröiden tekeminen. Ne ei sujunut yhtään niin vaivattomasti kuin matka, tehtiin kymmeniä ympyröitä, ei onnistu, huilataan hetki ja nollataan ajatukset, ja taas ympyröitä tekemään, ei edelleenkään onnistu. Niin pieni asia kuin voltti tai ympyrä, mitä opetellaan heti ensimmäisillä tunneilla alkeiskurssilla. Nasu vaan ei kuunnellut, ja aina voltin toinen puolisko venyi ja venyi kun ei ulkopohje oikein mennyt läpi. Lopulta, varmaan kymmenen tuhannen voltin jälkeen se sujui! Loppuun muutamat lisäykset ja kokoamiset, niissä Nasu on aina niin superi!

Annin kanssa käytiin välien-selvittely-maastolenkki. Otin varmuuden vuoksi vähän pitemmän raipan mukaan :D Päästiin taas pihatie ja muutama kymmenen metriä, samaan kohtaan missä tuli viimeksikin jumi, ja sieltähän se taas tuli. Se olikin pelottava kohta, varsinkin pimeällä, kun siinä on naapurien pihavalot ja postilaatikot. Läväytin sitten vähän reilummin raipalla, ja poni järkyttyi syvästi, mutta lähti silti liikkeelle, tosin se mulkoili mua erittäin pahasti... Käveliin puolen tunnin lenkki, lähinnä ongelmitta, mutta yhdessä risteyksessä Anni ei tosiaankaan olisi halunnut kävellä suoraan, vaan kääntyä jonkun pihaan, ja kun minä en siihen suostunut, niin saatiin pieni välikohtaus aikaiseksi siinä tiellä, mutta minä voitin, kerrankin.

Kotimatka meni ihan mukavasti. Oltiin jo lähellä kotia, kun Anni huomasi tien reunassa hurjan pelottavan liikennemerkin. Ajatelkaa, liikennemerkki! En tiedä mitä poni ajatteli, mutta ykskaks se veti satakaheksankymmentä astetta ympäri, ja minä lensin kyljelle roikkumaan, ihan vaakatasoon. Olin täysin vakuuttunut että putoan, mutta onneksi Anni pysähtyi, kun huomasi ettei mennäkkään kotiinpäin. Mietin siinä kyljellä roikkuessani että mistä kiskon itseni ylös, kun ponilla oli kaulakappaleellinen loimi, eli harja oli peitossa. En tiedä mitä tein, mutta lopulta olin kyydissä silti, ja käveltiin ongelmitta kotiin.

Siitä erikoispostauksesta kyselisin vielä, varustepostausta on ehdotettu, haluatteko sen, vai onko muita toiveita? Videopostaus tms. jossa pitäisi ladata videoita, ei valitettavasti ole mahdollinen, koska hidaskäyttöinen, puolirikkinäinen koneemme ei lataa videoita tänne eikä YouTubeen. Ja sori taas kuvaton postaus...