Pitkästä aikaa on taas mahdollisuus tehdä teille postausta! Tässä viikon aikana on ollut sille monenlaisia esteitä: ei ole ollut mitään aihetta eikä kuvia/videoita, sitten ei ollut postausintoa ja lopulta vielä meidän mokkula sanoi sopimuksen irti, joten koneella ei ole päässyt nettiin ollenkaan. Onneksi kumminkin puhelimella on päässyt tekemään tärkeimmät asiat, mutta postauksen teko on aika hankalaa sillä. Nyt kumminkin onnistuin saamaan netin toimimaan myös koneessa, kun yhdistin puhelimen tähän ja sieltä asetuksista rämpytin niin että sain jotenkin netin johdettua puhelimesta koneeseen. No, en tiedä tajusitteko, mutta nyt kumminkin tekninen puoli on kunnossa, joten siirrytään aiheeseen!
Aloitetaan nyt vaikka Nasun tilanteesta. Sehän oli aluevalkuissa huono, joten eläinlääkäri kävi mutta mitään ei löytynyt, ei edes verikokeista. Nyt ollaan sitten puolisentoista viikkoa tehty ponin kanssa vaan vähän rentoakivaa, vapaapäiviä tavallista enemmän, ei olla hypätty eikä edes käyty maneesissa, menty vaan maastossa ja jäällä. Nasu on nyt ainakin jo paljon pirteämpi, mutta saa nähdä, mitä käy kun aletaan taas treenaamaan. Nyt olisi tosiaan tarkoitus aloittaa kunnon työt, ensi viikolla luvassa sitten estevalkku, joten sitä ennen pitää varmaan käydä pari kertaa maneesissa ja yrittää saada Nasua edes jotenkin avuille.
 |
| ♥ |
Nyt kun minun ei ole tarvinnut käyttää niin paljon aikaa ja energiaa Nasun kanssa, olen ratsastanut ja puuhaillut Annin kanssa paljon enemmän. Ennen ratsastin ponin 3-4 kertaa viikossa (tosin Anni liikkuu ja juoksentelee tosi paljon vapaana ollessaan, joten kyllä se on sinänsä liikkunut ihan joka päivä :D), mutta nyt olen sen kanssa tehnyt jotain melkein päivittäin. Ohjelmassa on olllut sekä kentällä työskentelyä että maastoilua, jäärallia unohtamatta. Anni on mennyt pirteästi ja kiltisti kaiken mitä olen pyytänyt, ei kyllä aina uskoisi että poni on jo melkein kaksikymmentä!
Okei, kerran kyllä Anni oli kaikkea muuta kuin kiltti... Nimittäin tiistaina oltiin estevalkussa, kun en Nasulla siihen päässyt. Verkatessa poni oli aika villi, mutta silti jotenkuten hallinnassa. Aloitettiin hyppääminen, ja alkuun sujui oikein kivasti. Tehtiin kavaletteja ja kääntämisharjoituksia pienillä ja sitten vähän isommilla esteillä, ne menivät ongelmitta. Yhdellä radalla tuli kielto kahden okserin sarjalle, mutta Annille on aina sarjat ja okserit olleet vaikeampia ja vielä kun minä tuuppasin sen huonosti, niin kielto oli ihan ymmärrettävä.
Loppuun oli tarkoitus tulla vielä yksi rata, ja silloin kaikki meni aivan päin mäntyä. Esteet oli jo Annille aika isoja, poni alkoi olla väsynyt ja sitten kun se päätti, että ei suostu hyppäämään mitään, niin eipä me sitten mitään hypättykkään. Kieltoja tuli paljon, kerran minäkin tulin alas. Koko homma ei todellakaan ollut Annin vika, myös minä ratsastin huonosti, mutta loppujen lopuksi veikkaisin, että jos Anni päättää, että se ei hyppää, niin sitä ei saa niistä esteistä yli edes maailman paras ratsastaja. Ja minun ratsastukseni huononi todella paljon, kun poni alkoi kieltää, en oikein osannut reagoida ja muutenkin ratsastin huonosti, tiedän sen. Lopulta sitten laitettiin poni hyppäämään muutaman varmaan 60cm korkuisen esteen yli, että ei lopetettaisi kieltoihin.
Tämän videon voisi katsoa jo epäonnistumisvideoksi, sen verran pahalta meno näyttää... :D Laitoin videoon taas vain parhaat palat, sekä hyvästä että huonosta päästä, samoin kuin viimeksikin.
Onneksi olen jo "tottunut" näihin Annin possuiluihin, ennen olin aina pitkään ihan maassa, mutta nykyään osaan jo suhtautua näihin kevyemmin, koska tiedän, etten olisi osannut tehdä kovin paljoa paremmin, kun Anni aloittaa sikailun. Ja Annin kanssa meillä ei ole mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia, me mennään yksi este kerrallaan ja katsotaan sitten jatkoa. Jos nyt jotain positiivista tilanteesta repisi, niin tästä ei voi mennä enää alaspäin, vaan suunta on takuuvarmasti ylös!
Ainiin, meinasinkin jo melkein unohtaa yhden pienen asian. Ja ihan kirjaimellisesti pienen. Maanantaina meille tuli nimittäin uusi vahvistus ponijoukkoon! Tulokas on tosin astetta pienempi kuin Anni ja Nasu, nimittäin shettistamma Taika. Se on seitsemän vuotias, ja tuli meille ylläpitoon. Taika on ihan hirveän suloinen ja ihan hirveän karvainen pallero. Se on myös kiltin oloinen shettikseksi, ne kun eivät aina ole ihan enkeleitä... Taikaan on jo vähän tutustunut näiden parin päivän aikana, ollaan sitä kyllä vaan harjailtu ja taluteltu, että poni tottuisi uuteen kotiin ja kavereihin. Nasu on varsinkin aika ihmeissään uudesta karsinanaapurista! Taikankin tekemisistä kuulette täällä varmasti jatkossakin ainakin välillä :)
 |
| Nasun uusi ystävä ;) |
